“Pohjois-Korean laukaisuvalmis mannertenvälinen ydinohjus lisäisi sodan riskiä.
Pohjois-Korean johtaja Kim Jong Un on moneen otteeseen uhannut pommittaa Yhdysvallat maan tasalle ja upottaa tämän Guamin tukikohtasaaren Tyynen valtameren pohjaan.
Yhdysvaltain johtaja Donald Trump on luvannut vastata tulella ja tappuralla.
Kuin uhkausten tueksi Pohjois-Korea on pannut tänä vuonna toteen entistä useampia ja voimakkaampia ohjus- ja ydinkokeita, viimeksi sunnuntaina toteuttamalla tähän mennessä voimakkaimman maanalaisen ydinräjäytyksensä.
Yhdysvallat on puolestaan yhdessä Etelä-Korean kanssa jatkanut Pohjois-Korean ankarasti arvostelemia sotaharjoituksia.
Tulikiven katkuisesta ja sivullisen korviin molemmin puolin mielipuolisesta uhkailusta huolimatta kumpikaan uhkailija ei ole vielä iskenyt. Niinpä Koreoiden välillä vuonna 1953 solmittu aselepo on toistaiseksi pitänyt.
Sotimista niemimaalla kuitenkin harjoitellaan täyttä päätä molemmin puolin rajaa ja ilmeisen tosissaan. Kun harjoittelun ja uhkailun sävy käy kyllin kireäksi, alkaa virhearvioiden, vikatikkien ja kohtalokkaiden erehdysten riski kasvaa.
Yksi riski on, että Pohjois-Korea vie uhkapelinsä liian pitkälle ja ”ylittää punaisen viivan” – eli tekee Yhdysvaltain näkökulmasta jotakin niin vakavaa, että tämä katsoo olevansa sekä pakotettu että oikeutettu iskemään.
Uhkapelin epäonnistumisen riskiä kasvattaa se, että Pohjois-Korean johto ei voi ennalta tietää, missä tuo Yhdysvaltain vertauskuvallinen ”punainen viiva” kulkee. Se käy ilmi vain kokeilemalla, kerta kerralta uhkarohkeammin kokein.
Vain se on jo varmuudella tiedossa, että Pohjois-Korean ydin- tai ohjusohjelmat eivät ole ylittäneet Yhdysvaltain iskukynnystä – eivät ainakaan niin kauan kuin ohjelmat ovat olleet kesken.
Pohjois-Korea näyttää luottavan, että edes ydinohjelman vieminen valmiiksi ei ylitä ”punaista viivaa”. Jos Yhdysvallat on eri mieltä, on tuhoisan sodan riski Korean niemimaalla juuri saattanut kasvaa suuremmaksi kuin yli 60 vuoteen.”
http://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005353175.html?ref=rss