“Ranskan ja Saksan talousministerit haluavat euroalueelle yhteisen budjetin, verojen keruun ja palkkojen harmonisoinnin. Ranskan Emmanuel Macron ja Saksan Sigmar Gabriel ovat kirjoittaneet yhteisen artikkelin, joka on julkaistu eri lehdissä ympäri Eurooppaa.
Euroalueen valuvikojen takia nyt tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä, ministerit kirjoittavat. Heidän mielestään on Ranskan ja Saksan velvollisuus näyttää tietä muulle Euroopalle.
Euroalueen budjetti rahoitettaisiin eurooppalaisella finanssiverolla ja osittain harmonisoidulla yritysverolla. Yhteinen budjetti voisi vakauttaa euroalueen suhdannevaihteluita, ministerit perustelevat.
Euromailla pitäisi myös olla yhteneväisiä verotasoja (vaikka ei välttämättä ihan samanlaisia), minimipalkkoja ja harmonisoituja yritysveroja. Tämä estäisi ministereiden mielestä verokilpailua ja sosiaalista dumppausta.
Macron ja Gabriel ovat molemmat sosialidemokraatteja. Gabriel on talousministeriytensä lisäksi myös Saksan varaliittokansleri. Ranska ja Saksa ovat perinteisesti olleet EU-yhteistyön moottoreita.
Saksan liittokansleri Angela Merkel asettui Nicolas Sarkozyn puolelle Ranskan presidentinvaaleissa vuonna 2012. Kun hänen vastustajansa François Hollande valittiin presidentiksi, yhteistyö Saksan ja Ranskan välillä takkuili jonkin aikaa.
Nykyään yhteistyö toimii paremmin, ja Saksa-Ranska-akseli on aloitteellinen EU-yhteistyössä. Merkel ja Hollande ovat muun muassa yhdessä yrittäneet saada aikaan rauhaa Ukrainassa.
EU:n on määrä keskustella euroalueen yhteistyön tiivistämisestä kesäkuun lopun huippukokouksessa. Nyt Ranskan ja Saksan talousministereiden ehdotukset menevät paljon pidemmälle kuin mistä aikaisemmin on puhuttu. Samanlaisia ajatuksia esitti kuitenkin Jean-Claude Juncker jo joitain vuosia sitten ennen kuin hänestä tuli EU-komission puheenjohtaja.
Talousministerit lienevät tietoisia siitä, että integraation syventämistä vastustetaan monessa maassa. Esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus tuskin innostuu syvemmästä integraatiosta.
Tilanteessa, jossa Kreikan eurojäsenyys on vaakalaudalla ja Iso-Britannia haluaa neuvotella jäsenehdoista, tämä on vastaveto niille voimille, jotka haluavat vähentää EU-yhteistyön merkitystä. EU:ta on usein arvosteltu siitä, mitä se ei saa aikaan, mutta niiden asioiden korjaamiselle unionilla ei yleensä ole valtuuksia.”