Vuonna 1984
George Orwellin teos : Vuonna 1984, kirjoitettu vuonna 1948, esikuva: mm. Stalinin Neuvostoliitto
Kirja on kirjoitettu toisen maailmansodan opetusten pohjalta. Orwell pyrkii estämään kirjassaan esittämänsä tulevaisuudenkuvan toteutumista. Ihmeellisellä tavalla Orwell osasi ennustaa useat aikamme ilmiöt. Esimerkiksi aivopesu ja yleisen mielipiteen manipulointi ovat käyneet toteen. Sellaiset sanonnat kuin ”Isoveli valvoo” ja ”menneisyyden uudelleen kirjoittaminen” ovat nekin nyttemmin totta. Niin sanottu ”uuskieli” on parasta aikaa kehittymässä.
Orwellin fiktiivinen kirja kertoo Winston Smith nimisestä henkilöstä Lontoossa. Hän joutuu työskentelemään Totuusministeriössä, jonka tehtävänä on, paitsi valehdella kansalle Isoveljen kulloinkin määräämällä tavalla, myös hävittää menneisyyden todistuskappaleet: esimerkiksi kirjoittaa vanhat sanomalehdetkin uudestaan, jos ne ovat ristiriidassa Puolueen nykylinjan kanssa.
Kansalaisia valvoo Ajatuspoliisi, jonka seurantalaitteita (televisioita) on kaikkialla yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa valtaa käyttää puolueen ylin taso 2 %:a väestöstä. Puolueen muuhun osaan kuuluu 13 %:a väestä ja loput 85 %:a ovat ns. prolea eli työväenluokan kansalaisia, jotka pidetään tyytyväisinä alkoholilla, pornolla ja lottoarvonnoilla.
Smith rakastuu Juliaan. Kirjassa rakastuminen on rikos Puoluetta vastaan. Lopulta Smith joutuu tutustumaan Rakkausministeriön kammottaviin kellareihin, joissa hänet vapahdetaan yksilöllisyydestään ja opetetaan rakastamaan Isoveljeä. Smithiä kidutetaan fyysisesti ja henkisesti, kunnes tämä pyytää kiduttajaa kiduttamaan Juliaa hänen sijaansa. Hänet päästetään pois Rakkausministeriöstä. Kun kerran puolue on sitä mieltä, että kaksi ynnä kaksi on viisi, täytyy asian olla niin. Eikä Smith ainoastaan usko vaan alkaa myös näkemään asian niin. Hän unohtaa koskaan ajatelleensakaan muulla tavoin.
Viimeisessä kirjan luvussa Smith tapaa Julian, muttei ole enää kiinnostunut hänestä. Kirjan lopussa hän huomaa rakastavansa Isoveljeä Julian sijaan.
Olemme vähitellen siirtymässä nykyaikana Orwellin ennustamaan yhteiskuntaan. Ainakin osittain voi ajatella.
On helppo todeta, että meitä valvotaan kaduilla valvontakameroiden kautta, netissä hakukoneiden kautta, kaupoissa erilaisten korttien ja pankeissa pankkikorttiostojen ja nostojen kautta. Lisäksi kännykkäämme voidaan kuunnella Echelon satelliittien avulla. Lisäksi meidät voidaan paikantaa kännykkämme kautta. Moneen paikkaan emme pääse ilman kulkusirua, joka tallentaa kaikki menemiset ja tulemiset. Itse asiassa monissa autoissa on jo mikrosiru, johon merkkiliike voi vaikuttaa. Nyt on ilmennyt, että määrättyjen hakuohjelmien myötä tietokoneita voidaan kuunnella käyttäjän sitä tietämättä.
Esimerkiksi puolueissa kansanedustajien itsenäinen päätäntävalta on vähitellen kaventunut puoluekuriksi. Tieteen alalla tutkimusvapaus on muuttumassa kauniiksi fraasiksi. Monen tutkimusalan auktoriteetit jyräävät armotta toisinajattelijat. Samaa on sanottava kirkon piirissä. Liberaaliteologit ovat leimaamassa vanhoillisia fundamentalisteiksi. Media näyttää leimaavan homouden vastustajat ihmisyyden vastustajiksi. Perussuomalaisiakin vainotaan leimaamalla heidät tyhmiksi ja kansallismielisiksi. Olemme siis siirtymässä moniarvoisesta kulttuurista eräänlaiseen trendiajatteluun, jossa toisinajattelevia ei arvosteta eikä kuulla. Kun et ole Mediassa, ei sinua ole olemassakaan. Kysymys on henkisestä väkivallasta, jonka johdossa Media näyttää suuntaa. Aiemmin kunnioitettiin muitakin mielipiteitä. Nykyään massoille syötetään ajatuksia ja asenteita, joita edustavat Isoveli ja sen lakeijat. Aikamme Isoveli harrastaa siis henkistä kidutusta luomalla ennakkoluuloja, kiihottamalla massoja ja vaientamalla vähemmistöt.
Olemme osin myös siirtyneet ns. uuskieleen, jota leimaa erilaiset lyhennykset ja englanninkieliset lainaukset. Sanoille saatetaan antaa erilainen merkityssisältö. Nykyisin mies ei saa olla mies eikä nainen enää naisellinen. Pitää olla sukupuolineutraali. Onkohan tässä kysymys seksuaalivähemmistöjen pyrkimyksestä luoda mahdollisimman otolliset olosuhteet seksuaalisten poikkeavuuksien syntymiselle.
Leif Salmén totesi Aamulehden 15.10.1994 haastattelussa: ” Länsimaissa hellitään myyttiä, että media, neljäs valtiomahti, olisi lääke tuhoisaa vallankäyttöä, korruptiota, byrokratiaa ja vinoutunutta yhteiskuntamoraalia vastaan. Todellisuudessa journalistikunta, joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, on kiinteä osa valtaeliittiä…Maailmanlaajuisesti media on mylly, joka pyörittää päiväunia, valheita, propagandaa ja vääriä tietoja. Vallanpitäjien aseman legitimoimiseksi tarvitaan massiivinen, taukoamaton manipulaatio…Media ei asetu valtaa vastaan missään tärkeässä asiassa.”
Lisäisin tuohon vielä median taipumuksen vaieta joistakin asianhaaroista tai asioista. Media siis kertoo tosiasioita, joista ei kuitenkaan aina muodostu totuudenmukaista kuvaa. Vaikenemalla esimerkiksi kriittisistä arvioista, voidaan hankkeista antaa liian ”ruusuinen” kuva. Media suorittaa siis eräänlaista sensuuria. Markkinavoimat, monesti mainostajat, vaikuttavat siihen mistä uutisoidaan ja miten sekä milloin. Liian kriittisistä arvioista tai epäilyttävistä kysymyksistä vaietaan kokonaan. Media saattaa pitää kysymystä rasistisena, populistisena, provokatiivisena, loukkaavana tai suorastaan tyhmänä. Kysyjää pidetään vanhanaikaisena, kalkkiksena, ajastaan jälkeen jääneenä. Hän ei Median mielestä ole enää nykyajassa eikä uusien elämäntapojen tai arvojen maailmassa. Arvoisat Median edustajat tuntuuko tutulta. Ymmärrän, että erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen on usein pulmallista- kompromisseja. Kun lukee pääkirjoituksia ja vastaavia, huomaa myös eri kirjoittajien erilaiset näkemykset. Toisen mielestä vyötä on kiristettävä ja toisen mielestä taas palvelut säilytettävä. Ehkä poliittinen tausta vaikuttaa arvovalintoihin vai onko kyse lukijoiden eri taustaryhmien tyynnyttelystä.
Toisinjattelija