“Ajatus maailmansodasta, sotilaallisesta ja väkivaltaisesta yhteenotosta vähintään kahden mantereen ja kymmenen maan välillä, tuntuu kaukaiselta. Ymmärrämme, että sellaista hävitystä, kärsimystä tai kuolemaa ei halua kukaan. Haluamme uskoa, että olemme oppineet menneestä.
Yksi voimakkaimmista ”ei enää koskaan” -tunnetiloista lienee vallinnut vajaat sata vuotta sitten päättyneen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun ihmiset todella havahtuivat sodan tuhoihin.
Kyse oli maailmansodasta, jota oli edeltänyt huikea teknologinen kehitys. Sukellusveneet, konetuliaseet ja uudenlainen tykistö vaikuttivat osaltaan siihen, että sodassa kuoli noin 16 miljoonaa ihmistä. Mutta kului vain kaksi vuosikymmentä ja alkoi toinen maailmansota. Tunnetuin seurauksin.
War never again! Never again war!, twiittasi paavi kaksi vuotta sitten. Kului muutama kuukausi ja Ukrainassa alkoi kiehua tavalla, jonka lopusta voimme tällä hetkellä vain esittää arvioita.
Ukrainan sodan jälkeen julistettaneen jälleen ”ei enää koskaan”.
Katsottaessa historiaa ja nykypäivää voi aiheellisesti kysyä, emmekö me ihmiset koskaan opi? Tarvitaanko aina sota, jotta voimme iloita rauhasta?
Keskustelu kolmannesta maailmansodasta on vuonna 2015 yllättävän ajankohtainen.
Ruotsalainen konfliktintutkija ja professori Wilhelm Agrell totesi alkukesästä kolmannen maailmansodan olevan jo käynnissä, Isisin ja muiden terroristijärjestöjen ollessa sodan toinen osapuoli muuta maailmaa vastaan.
Ukrainan sota on luonnollisesti herättänyt Euroopassa, etenkin sen itäisissä ja pohjoisissa maissa, keskustelua sodan mahdollisuudesta, mikä vielä muutama vuosi sitten tuntui epärealistiselta ajatukselta.
Useat eurooppalaiset turvallisuuspolitiikan asiantuntijat ovat todenneet Euroopan olevan nyt lähempänä sotaa kuin kylmän sodan aikana. Venäjän duuman puhemies on sanonut, että ”kolmas maailmansota olisi ihmiskunnan viimeinen”, ja suursijoittaja George Soros on arvioinut, että ”olemme uuden maailmansodan kynnyksellä”.
Euroopan tilanne muistuttaa ensimmäisen maailmansodan alun ruutitynnyriksi kutsuttua tilaa: taloudellinen epävakaus sekä Ukrainan sota voivat eskaloitua täydeksi sodaksi. Sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat vannoneet olevansa valmiita sotaan, mikäli tilanne vaatii.
Valtiot varautuvat tahoillaan sotaan, tai paremminkin varautumisellaan pyrkivät estämään sodan syttymisen. Asekaupan volyymi on globaalisti kasvanut viime vuosina lähes kaksikymmentä prosenttia ja esimerkiksi Kiina on kasvattanut asevoimiensa budjettia yli kymmenellä prosentilla viimeisen vuoden aikana. Aseita sotimiseen maailmassa on.
Yhdysvalloissa on asiantuntijapiireissä ja mediassa käyty viime kuukausina vilkasta keskustelua kolmannesta maailmansodasta.
Syynä keskusteluun ei ole Ukrainan tilanne vaan kahden tunnetun asiantuntijan, Peter W. Singerin ja August Colen kesäkuussa julkaistu kirja Ghost Fleet, jossa luodaan varsin uskottava visio siitä, miltä kolmas maailmansota Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän välillä voisi näyttää.
Ghost Fleet on taitava yhdistelmä faktaa ja fiktiota, strategiaa ja ihmiskohtaloita yhdistettynä tämän päivän geopoliittiseen tilanteeseen. Kirja on vauhdikas ja mukaansatempaava novelli, mutta kevyeksi sitä ei sisältönsä tarkkuuden ja ajankohtaisuuden takia voi kutsua.
Ghost Fleet tuo mieleen menestyskirjailija Tom Clancyn teokset ja etenkin Red Storm Rising -kirjan, jossa Nato ja Varsovan liitto ajautuvat kolmanteen maailmansotaan Euroopassa.
Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään clancymainen teknotrilleri, jossa lukijalle samalla avautuu Yhdysvaltojen viimeaikainen asetekninen kehitys, vaan siihen yhdistyy Robert D. Kaplanin ajattelua muistuttava maailmanpolitiikan realismi.
Kun esimerkiksi vertaa Kiinan keväällä ilmestyneen uuden sotilasstrategian linjauksia laivastovoiman kasvattamisesta merialueiden hallinnassa ja Yhdysvaltojen Kiina-strategian arvioita Kiinan uhkan kehityksestä Ghost Fleetin lähtökohtiin, on vaikea tehdä eroa todellisuuden ja kirjan tapahtumien välille.
Kirjassa on myös lähes 400 alaviitettä, joiden informaatio erityisesti teknologian osalta kertoo lukijalle, miten lähellä todellisuutta liikutaan.
Kirjan alussa kumotaan varsin uskottavasti väite, etteivät Yhdysvallat ja Kiina koskaan ajautuisi sotaan vahvan taloudellisen keskinäisriippuvuutensa takia.
Alku on muutoinkin kuin lukisi tämän päivän arvioita turvallisuustrendeistä: Kiristyvä kamppailu luonnonrikkauksista, finanssikriisien turvallisuuspoliittisten vaikutusten arvaamattomuus, teknologian ulottuminen kaikkeen sodankäyntiin ja terrorismin kasvava uhka.”