Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että tämänkaltaisia menetettyjä tilanteita ei saa takaisin.
Ilta-Sanomat kertoi tiistaina tapauksesta, jossa 26-vuotiaana äkilliseen sairauskohtaukseen kuolleen naisen 6-vuotiasta poikaa ei päästetty äitinsä hautajaisiin. Naisella oli kolme pientä lasta.
Ilta-Sanomien mukaan sosiaalitoimi otti yhteyttä seurakuntaan ja pyysi, ettei vainajan hautajaisissa soitettaisi kirkonkelloja, koska 6-vuotias pelkäsi niitä. Seurakunta oli sanonut, että omaiset tekevät päätöksen asiassa.
Kuolleen omaiset eivät halunneet olla soittamatta kirkonkelloja: Heidän mielestään lasten tulisi tottua arkipäiväisiin asioihin. Poikaa ei lopulta päästetty siunaustilaisuuteen, vaikka hänen pienemmät sisaruksensa siellä olivat. Isovanhempien mukaan perheen poikaa ei päästetty myöskään kuukautta ennen hautajaisia järjestettyyn tilaisuuteen, jossa perhe kokoontui arkun ääreen hyvästelemään vainajan.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila kommentoi asiaa jo elokuun alussa Twitterissä.
– Tutustun tapaukseen, jossa lapsi ei saa kunnan päätöksellä osallistua äitinsä siunaamiseen, hautajaisiin. Perusteluna mm. on, että lapsi pelkää kirkon kellojen ääntä, lapselle halutaan antaa aikaa surra. Onko meillä todella tähän varaa? Pystymme parempaan, Kurttila twiittasi.
Ilta-Sanomien kertomassa tapauksessa kuolleen lapset oli sijoitettu kuoleman jälkeen sijaisperheeseen. Kurttilan mukaan tilanteissa, joissa sijoitetun lapsen pitäisi osallistua esimerkiksi lähiomaisen hautajaisiin, on kehitettävää.
– Jos tilanteita väistetään ja ne tehdään helpoksi viranomaisille, jotka lasten tilanteesta siinä hetkessä vastaavat tai ajattelemme tekevämme tilanteen helpoksi lapselle itselleen, niin voisi ajatella niin, että näissä aiheutetaan enemmän vauriota kuin sitä, mitä haetaan. Eli lapsen suojelua ja lapsen tukemista, Kurttila sanoo Iltalehdelle.
Kurttila toivoo, että lastensuojelussa otettaisiin paremmin huomioon tilanteet, joissa lapset ja perheet kohtaavat.
– Kysymys on myös siitä, miten kunnioitetaan niitä tilanteita, joissa lapsen sukua on koolla. On sitten kysymys juhlista tai surullisista tilanteista, kuten hautajaisista, Kurttila sanoo.
– On tässä ammattilaisilla oppimista ja peiliin katsomista, kuinka näissä tilanteissa toimitaan. Ja kuinka ymmärretään se, että niitä tilanteita emme enää koskaan takaisin saa, joita saatetaan menettää.
“Lapsen paikka on hautajaisissa”
Suomalaisen kuolemantutkimuksen seuran puheenjohtaja, historiantutkija Ilona Pajari sanoo, että suomalaisten suhtautuminen kuolemaan on muuttunut. Hautajaiset olivat ennen vanhaan avoimia ja kuolema oli myös lasten elämässä vahvasti läsnä. Kun ihmiset alkoivat kuolla kotien sijaan sairaaloissa, kuolema alkoi muuttua hiljalleen näkymättömäksi.
Tämän takia lapsia saatetaan jopa suojella hautajaisilta.
– Alettiin miettiä, että lapset järkyttyvät ja tällainen kauhea asia ei voi kuulua lasten elämään, kuten se oli aiemmin kuulunut, Pajari sanoo.
Toki on luonnollista, että lapset saattavat pelätä kuolemaan liittyviä asioita.
– Lapset pystyvät yllättävän hyvin käsittelemään monia asioita, jos ne eivät ahdista aikuista ihan hirveästi. Lapset reagoivat yleensä aikuisten pelkoon.
Keski-Suomen tapauksen, jossa 6-vuotiasta ei päästetty äitinsä hautajaisiin, taustat eivät ole tiedossa. Pajari muistuttaa, että lapset ovat hyvin erilaisia.
– Lapset ovat yksilöitä. Jotkut kokevat sellaiset asiat, joita ikätoverit eivät pelkää, hyvinkin pelottavina. Itse olen ollut peräti häissä, joissa lapsi pelkäsi urkuja ja yritti piiloutua penkin alle. Ei voi tietää.
Lähtökohtaisesti voi kuitenkin ajatella, että lapsen voi hyvin ottaa mukaan hautajaisiin.
– Lapsen paikka lähtökohtaisesti on hautajaisissa, Pajari vakuuttaa.
Osa elämää
Toki tätäkin kannattaa miettiä tapauskohtaisesti: Pajari kehottaa miettimään tapauskohtaisesti esimerkiksi aivan pienimpien vauvojen viemistä tilaisuuteen, jossa ihmiset ovat tunteellisesti herkillä. Sitä ei kannata pelätä, että lapset häiritsisivät hautajaisia, jos he eivät jaksa keskittyä tilaisuuteen koko ajan.
– Se on tavallaan osa sitä elämän kokonaisuutta. Kyllä lapset mielestäni kuuluvat hautajaisiin, Pajari sanoo.
– Mutta jos vanhemmat ovat täysin paniikissa ja shokissa eivätkä pysty hahmottamaan tilannetta, niin aikuisen näkeminen siinä tilassa on pelottavampaa kuin kuolema itsessään.
Mikäli lapsi ei syystä tai toisesta pääse osallistumaan lähisukulaisensa hautajaisiin, ei asiasta kannata tehdä numeroa, vaan muistella hyviä asioita esimerkiksi vainajasta. Sama koskee lapsia, jotka ovat esimerkiksi käyttäytyneet hautajaisissa huonosti.
– Ne ovat asioita, jotka jäävät painamaan lasta. Jos jatkuvasti muistellaan, kuinka juoksit pitkin kirkon käytäviä, se on ikävämpi kokemus kuolemasta kuin kuolema itsessään.”
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201808282201164969_u0.shtml
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005805920.html