“Kiina on ravistellut maailman finanssimarkkinoita kuin se kuuluisa porsliinikaupassa hyllyihin törmäilevä norsun köntys. Ja kiistatta Kiinan talousjohdon toimet ovatkin olleet odottamattomia ja kömpelöitäkin.
Viime viikolla Kiina yllätti heikentämällä valuuttansa juanin ulkoista arvoa useina perättäisinä päivinä yhteensä viitisen prosenttia suhteessa juanin viralliseen viitevaluuttaan Yhdysvaltain dollariin.
Vain muutamaa viikkoa aiemmin talousviranomaiset olivat yllättäneet puuttumalla maan osakemarkkinoiden kurssilaskuun muun muassa kieltämällä suuria kotimaisia sijoittajia myymästä osakkeitaan laskeviin kursseihin.
Näyttää kuin Kiinan talousviranomaiset haluaisivat antaa vapaille markkinavoimille lisää tilaa valuutan kurssinmuodostuksessa mutta samaan aikaan pyrkisivät rajoittamaan markkinoiden toimintaa osakemarkkinoilla.
Osin ristiriitaisilta ja kömpelöiltä näyttävät toimet ovat hämmentäneet kansainvälisiä markkinatoimijoita ja muita Kiinan talouden tarkkailijoita. Mutta odottamattomat ja hämmentävät käänteet ovat eri asia kuin valuuttasodan lietsominen saati aggressiivinen hyökkäys muita valuuttoja ja talouksia vastaan.
Jos Kiinan toimet ylipäätään liittyvät maailman valuuttojen väliseen pudotuspeliin – niin sanottuun valuuttasotaan – kertovat Kiinan toimet kertovat ennemmin puolustus- kuin hyökkäyshaluista.
Silti Kiinan talouden ja juanin käänteillä on suuri vaikutus koko muun maailman menoon. Suomea myöten.
Juan vahvistunut vuosia
Yhden tulkinnan mukaan Kiinan keskuspankki haluaa heikentää juanin ulkoista arvoa aivan samasta syystä kuin esimerkiksi Japanin ja euroalueen keskuspankit ovat yrittäneet heikentää omia valuuttojaan: parantaakseen kotimaisen teollisuuden kansainvälistä hintakilpailukykyä.
Japanin keskuspankki on jo pitkän aikaa pyrkinyt määrätietoisesti heikentämään jenin ulkoista arvoa, jotta maan vientiteollisuus kykenisi kasvattamaan vientiään muun maailman tavaramarkkinoille ja jotta muun maailman yrityksillä olisi kasvavia vaikeuksia tuoda tavaroitaan ja palveluitaan Japanin kotimarkkinoille.
Myös euroalueen keskuspankki EKP on ryhtynyt rahapolitiikkansa poikkeuksellisiin kevennystoimiin, joiden yksi tavoite on euron heikentäminen suhteessa muihin valuuttoihin. Sekin haluaa kohentaa euroalueen kansainvälistä kilpailukykyä ja samalla estää alueen inflaatiovauhtia hidastumasta liikaa.
Yhdysvaltain keskuspankki teki aivan samaa jo pari vuotta sitten, mutta on nyttemmin seurannut muiden keskuspankkien suoria ja epäsuoria valuuttapyrkimyksiä sivusta. Niinpä dollarin arvo on vahvistunut suhteessa miltei kaikkiin muihin valuuttoihin – paitsi juaniin.
Kiinan juan on isojen talousmahtien valuutoista poikkeustapaus, sillä sen arvo on olennaisesti tiukemmin maan talousviranomaisten ohjauksessa kuin dollarin, euron tai jenin kurssit – mutta silti Kiinan keskuspankki on sallinut juanin tuntuvan vahvistumisen etenkin suhteessa jeniin ja useiden muiden Kaukoidän vientimaiden valuuttoihin mutta myös suhteessa euroon.
Juanin dollarikurssi oli viime viikkoon asti keskuspankin määräämä suhteellisen jäykkä hallinnollinen hinta, josta valuuttakaupan hinnat ovat saaneet poiketa vain vähän.
Valuuttakaupassa juanin markkinahinnan ja virallisen viitekurssin ero on viime ajat ilmentänyt lähinnä heikennyspaineita, jollaisille myös talouskasvun hiipumisesta kertovat uutiset ovat antaneet aihetta.
Keskuspankki kiistää varsinaisesti devalvoineensa juania. Sen sijaan se kertoo muuttaneensa juanin virallisen viitekurssin määräytymisperusteita niin, että edellisen päivän markkinakurssi vaikuttaa viralliseen viitekurssiin entistä enemmän. Vaikutus oli kuitenkin sama: juan heikkeni tuntuvasti.
Juan pyrkii irti dollarista
Juanin viimeviikkoinen heikkeneminen on vielä pientä sen rinnalla, kuinka paljon se on viiden viime vuoden kuluessa vahvistunut. Muutaman prosentin heikennys on pientä senkin rinnalla, kuinka paljon useimpien muiden valuuttojen arvo on vuoden kuluessa heikentynyt suhteessa Yhdysvaltain dollariin ja suhteessa juaniin.
Ostovoiman ja tuottavuuden muutoksilla korjattujen niin sanottujen efektiivisten valuuttakurssien muutokset kertovat, että juan on vahvistunut dollarinkin rinnalla yli 30 prosenttia sitten finanssikriisin alkuvuosien.
Juanin suhteellinen vahvistuminen ei todista mitään valuutan absoluuttisesta vahvuudesta saati yliarvostuksesta, vaan ainoastaan siitä, että se on vahvempi kuin ollessaan nykyistä heikompi.
Osa valuuttamarkkinoiden ammattitarkkailijoista on luonnehtinut juania jo yliarvostetuksi, osa edelleen aliarvostetuksi. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on vastikään arvioinut, että viime vuosien vahvistuminen on nostanut juanin suurin piirtein tasapainoiseen arvoon.
Peking kuuntelee IMF:n arvioita todennäköisesti tarkkaavaisemmin kuin markkinatoimijoiden tulkintoja, sillä kiinan johto on jo vuosien ajan tavoitellut juanin “ylentämistä” IMF:n laskennallisen korivaluutan SDR:n (Special Drawing Right) osaksi dollarin, euron, jenin ja Englannin punnan rinnalle.
Juanilla tuskin on asiaa IMF:n valuuttakoriin niin kauan kuin juanin hinta on hallinnollinen eikä markkinaehtoinen kurssi. IMF tuskin haluaa kasvattaa korinsa dollaripainoakaan, joten juanin asteittainen vapauttaminen viranomaisohjauksesta ja irrottaminen dollari-kytköksestä ovat omiaan edistämään juanin “ylennystä” SDR-valuutaksi ja sitä myöten muiden keskuspankkien varantovaluutaksi.
Juanin nousu SDR-valuutaksi tai muiden keskuspankkien suosimaksi varantovaluutaksi tuskin toisi Kiinalle olennaista taloudellista etua. Mutta kumpikin kohentaisi Kiinan maailmanpoliittisen vaikutusvallan julkikuvaa ja maan poliittisen johdon suuresti arvostamaa kansainvälistä arvovaltaa.
IMF on ilmoittanut, että SDR:n koostumus ja juan ovat seuraavan kerran rahaston päättäjien pöydällä tämän vuoden marraskuussa. Jos Kiinan johto tosissaan haluaa juanin mukaan SDR:ään, se halunnee jatkaa juanin asteittaista vapauttamista keskuspankin ohjauksesta ja dollarista – mutta se tuskin haluaa lietsoa valuuttasotaa liian rajulla devalvoinnilla.
Kaksi syytä syyskuusta
Toinen mahdollinen syy juanin ja sen dollari-siteen heikentämiselle juuri nyt voi olla Kiinan keskuspankin halu suojautua Yhdysvaltain keskuspankin Fedin täksi syyskaudeksi vihjailemien koronnostojen sivuvaikutuksilta.
Yksi veikkaus on, että Fed voi aloittaa rahapolitiikkansa kiristykset, kuten ohjauskoron nostot, jo ensi kuussa tai viimeistään joulukuussa. Toinen veikkaus on, että Fedin rahapolitiikan kiristykset olisivat omiaan hivuttamaan dollaria nykyistäkin vahvemmaksi suhteessa useimpiin muihin valuuttoihin.
Kiinan oma talouskasvu ja menestys maailman tavaramarkkinoilla on alkanut osoittaa hiipumisen merkkejä, joten maan talous- ja rahaviranomaiset halunnevat hellittää juanin dollari-kytköstä ennen Fedin koronnostoja ja ennen kuin dollari alkaa mahdollisesti vahvistua vielä lisää.
Syyskuun ohjelmasta kumpuaa toinenkin syy, miksi Kiina heikensi juania juuri nyt eikä vasta ensi kuussa, ja miksi se halunnee jättää heikennykset ainakin tältä erää suhteellisen maltillisiksi.
Kiinan presidentti Xi Jinping matkustaa syyskuussa ensimmäiselle valtiovierailulleen Yhdysvaltoihin tapaamaan sikäläistä virkaveljeään Barack Obamaa. Presidentti Xi tuskin haluaa kuluttaa koko vierailuaan ja omia kasvojaan väistelemällä amerikkalaispoliitikkojen syytöksiä valuuttakurssin vääristelystä ja epäreilun kauppapolitiikan harjoittamisesta.
Juanilla on väliä Suomellekin
Olivatpa Kiinan talousjohdon tavoitteet minkälaisia tahansa, on juanin maltillisellakin heikentymisellä vaikutuksia muun maailman valuuttoihin ja talouskehitykseen. Suomi altistuu juanin muutoksille kenties vielä herkemmin kuin useimmat muut euromaat.
Valuuttakurssimuutosten vaikutukset ovat toki monimutkaisia, mutta yksi juanin heikkenemisen todennäköisistä vaikutuksista on Saksan ja siinä sivussa Suomen konepajateollisuuden toimittamien investointihyödykkeiden kysynnän heikkeneminen.
Tähän muutokseen riittää pelkkä Kiinan talouden kasvuvauhdin hidastuminen, mutta juanin heikkeneminen voimistaa Saksan ja Suomen vientiteollisuuden keljua käännettä. Juanin heikkeneminen suhteessa euroon merkitsee euron vahvistumista, ja se taas heikentää euroalueen ulkoista kilpailuasemaa. Suorimmin se tuntuu juuri Saksan ja Suomen kaltaisissa vientimaissa.
Toinen juanin heikkenemisestä euroalueelle asti heijastuva vaikutus on deflatoristen paineiden kasvaminen sitä suuremmaksi mitä enemmän Kiinan vientiteollisuus saa juanin heikkenemisestä apua vientihintojen laskemiseen.
Kiinalla ja juanilla on toisin sanoen suuri vaikutus muunkin maailman talouskuntoon – vaikka juanin heikennykset jäisivät suhteellisen lieviksi ja vaikka Kiinan valtaisa velkakupla jäisi vielä puhkeamatta.”