“Toukokuun alussa julkaistun raportin mukaan pohjavesikerrosten pinta on laskenut jopa 60 metriä 15 viime vuoden aikana. Veden vähyyttä lisää se, että maahan on tullut lyhyessä ajassa yli 1,4 miljoonaa pakolaista.
Zarqajoen uomassa Jordanian luoteisosassa on keväällä vielä vähän vettä, mutta keskikesällä virtaus loppuu kokonaan.
Vesi solisee säiliöauton tankkiin yksityisellä pumppausasemalla Ammanin laitamilla Jordaniassa. Jordania on maailman kuivimpia maita – siellä on neljänneksi vähiten vettä asukasta kohden kaikista maailman maista.
Viime vuosina Jordanian kuivuus on pahentunut entisestään, kun maahan on saapunut vajaassa viidessä vuodessa 1,4 miljoonaa pakolaista Syyriasta. Lisäksi Irakista on saapunut kymmeniä tuhansia, ja jo ennestään maassa on ollut miljoonia palestiinalaispakolaisia.
Syyrialaispakolaisista yli 85 prosenttia asuu kaupungeissa, missä he kuormittavat entisestään tiukilla olevaa vedenjakelua. Jordanialaisten vedensaantia rajoitetaan 40 litraan päivässä asukasta kohden.
Tämä pakottaa monet ostamaan lisäksi kallista vettä yksityisiltä pumppuasemilta. Niistä monet pumppaavat vettä laittomasti syvistä pohjavesikerroksista.
Toukokuun alussa julkaistun raportin mukaan pohjavesikerrosten pinta on paikoin laskenut jopa 60 metriä sitten vuoden 2000. Pinta on laskenut paikoin jopa 300 metrin syvyyteen. Vettä pumpataan yli kaksinkertaisesti kestävään määrään verrattuna.
– Jordania nojaa pääsääntöisesti pohjaveteen. Pohjavesilähteissä veden pinta on erittäin alhaalla kovan käytön vuoksi ja osassa lähteistä vesi on muuttunut suolaiseksi tai huonolaatuiseksi. Tämä on varoituskello johtajillemme siitä, että maassamme pitäisi löytää uusia veden lähteitä, muistuttaa Jordanian vesivaliokunnan puheenjohtaja Mohammad Abu Taha.
Vettä Punaisestamerestä Kuolleeseenmereen
Yksi ratkaisuista on ollut suunnitelma, jossa Punaisestamerestä Aqaban läheltä rakennetaan kanava Kuolleeseenmereen.
Sen on määrä olla valmis kolmen vuoden kuluttua ja toimittaa lisää vettä Kuolleeseenmereen, jonka pinta laskee metrin vuosivauhtia Jordanjoen vedenpumppauksen vuoksi. Lisäksi putki tuottaa suolasta puhdistetusta merivedestä tuotettua juomavettä Jordaniaan ja Israeliin.
– Tämä saattaisi olla pysyvä ratkaisu, mutta se on kallis, se maksaa miljardeja dollareita, ja kuten tiedetään, Jordaniassa on puutetta paitsi vedestä myös rahasta, sanoo Abu Taha.
Abu Tahan mukaan veden määrä ei myöskään välttämättä riitä.
– Projekti tuottaa sata miljoonaa kuutiometriä vettä vuodessa. Jordanian veden tarve on tällä hetkellä noin 500 miljoonaa kuutiometriä, Abu Taha laskee.
Veden määrästä noin puolet menee lisäksi joka tapauksessa Israeliin ja palestiinalaisalueille. Jordania ja Israel allekirjoittivat historiallisena pidetyn sopimuksen putkesta aiemmin tänä vuonna.
Sopimusta on arvosteltu paitsi ympäristösyistä, myös siksi, että mukana on Israel. Arvostelijat huomauttavat, että Israel ei ole pitänyt aiempiakaan sopimuksia.
– Israel ei ole noudattanut sopimuksia. Sopimuksessa sanotaan tarkasti, että vettä ei saa saastuttaa. Israel saastuttaa Jordan- ja Jarmukjoesta Jordaniaan jäävän vähäisen veden tahallaan. Siirtokuntien kaikki viemärit laskevat veteen. Vettä ei voi käyttää edes kasteluun, saati sitten juomavedeksi, arvostelee vesiasiantuntija Sufyan Tell konsulttifirma International Center for Environment & Planningista.
Toisaalta Jordaniassa on omiakin saasteongelmia. Jordanian kolmanneksi suurimpaan jokeen, Zarqajokeen, rakennettiin pato 1970-luvulla. Padon avulla oli määrä kerätä juomavettä Ammaniin. Joki kuitenkin saastui niin pahoin muun muassa siihen virranneista lannoitteista ja teollisuudesta, että vettä ei voi käyttää enää kuin kasteluun.
Maanviljelys kovilla kuivuudessa
Maanviljelijä Hatem al-Ajouni kuokkii punaista multaa Ammanin laitamilla. Pellolla hernesato on kypsynyt poimittavaksi. Al-Ajuni kertoo valinneensa herneen viljeltäväksi tälle pellolle, sillä se ei kaipaa ylimääräistä kasteluvettä.
– Jordanian ilmasto on kuiva, todella kuiva. Se on suurin ongelma maanviljelijöille. Esimerkiksi viime vuonna oli kova kuivuus. Koko vuonna satoi vain hyvin vähän vettä, sanoo al-Ajouni.
– Yritämme kyllä kerätä sadevettä, mutta se ei riitä kuivan ilmaston vuoksi. Vettä sataa noin kahden kuukauden välein. Pumpattu vesi taas on liian kallista käytettäväksi viljelysmaiden kasteluun, hän jatkaa.
Vesi-insinööri Mohammad Abu Taha sanoo, että Jordanian ongelma ei johdu vain sateiden puutteesta. Suurin ongelma on se, että satavasta vedestä yli 90 prosenttia haihtuu ilmaan eikä siten päädy pohjaveteen saakka.
Abu Tahan mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa erittäin paljon Jordaniaan.”