“Yhdysvaltain presidentti Barack Obama piti viimeisen Kansakunnan tila -linjapuheensa keskiviikon vastaisena yönä Suomen aikaan.

Obama valoi uskoa Amerikan tulevaisuuteen. Presidentti antoi ymmärtää, että Yhdysvallat on ja tulee olemaan jatkossakin maailman mahtavin maa kaikilla mittareilla. Obamaa on moitittu lepsuudesta kansainvälisten kriisien hoidossa. Ehkä siksi presidentti korosti, että asevoimat ovat hyvässä iskussa ja jos maailmalla jotain tapahtuu, Yhdysvaltain mielipidettä kysytään varmasti – ei Moskovan tai Pekingin. Kotimaan talouspolitiikassa Obamalla on näyttöjä. Hänen aikanaan Yhdysvallat puskettiin ylös finanssikriisin jälkeisestä kuilusta, ja nyt talous kasvaa ja työttömyysluvut alenevat. Sisäpolitiikassa nousivat esiin rotujen välinen vastakkaisasettelu ja aseelliset joukkosurmat, jotka eivät ole poistaneet mielikuvaa Yhdysvalloista väkivaltaisena maana. Tämä kehitys on Obamalle varmasti suuri pettymys.

Ulkopolitiikassa Obama voi merkitä voitokseen Afganistanin ja Irakin sotien lopettamisen, mutta raakalaismaisen terroristijärjestö Isisin leviämistä Obaman hallinto on joutunut seuraamaan sivusta. Obama ei halua lähettää Yhdysvaltain maajoukkoja kriisipesäkkeisiin, ja ilman massiivista maajoukkojen käyttöä Isis pysyy elossa ja toimintakykyisenä. Hän on saanut myös kovaa kritiikkiä passiivisesta suhtautumisestaan Syyrian veriseen sisällissotaan. Obaman aikana jäljitettiin, saatiin kiinni ja surmattiin Osama bin Laden, terroristi, jota jahdattiin syyllisenä iskuihin suoraan amerikkalaisuuden ytimeen: New Yorkin WTC:n kaksoistorneihin syyskuussa 2001. Toinen terrori-iskun seuraus, Guantanamon vankileiri Kuubassa, on edelleen käytössä – Obaman lopettamislupauksista huolimatta.

Obama ei presidenttinä asetu suurten eli George Washingtonin, Abraham Lincolnin ja Franklin Rooseveltin joukkoon. Obamaa voisi verrata Lyndon B. Johnsoniin tai Richard Nixoniin, jotka molemmat olivat uudistajia. Johnson kompastui Vietnamin sotaan ja Nixon vainoharhaisuuteensa. Obamalla ei ole näitä painolasteja.”

http://www.iltasanomat.fi/paakirjoitus/art-1452613865568.html