“Maastopalot polttavat Australiassa metsiä, savannia ja asutettuja alueita. Tuli on korventanut tähän mennessä yhteensä ainakin 100 000 neliökilometriä, mikä vastaa lähes Suomen Lapin pinta-alaa.
Paloissa on kuollut BBC:n tietojen mukaan tähän mennessä ainakin 28 ihmistä. Lisäksi Sydneyn yliopiston arvion mukaan pelkästään Uuden Etelä-Walesin maastopaloista on kuollut 800 miljoonaa eläintä.
Osa eläimistä on kuollut jo suoraan palojen seurauksena ja osa menehtyy esimerkiksi tulen ympäristölle aiheuttamien vahinkojen vuoksi.
Lukumäärään ei ole laskettu mukaan esimerkiksi hyönteisiä, lepakoita tai sammakoita. Jos ne laskettaisiin, lukumäärä olisi huomattavasti korkeampi.
Tutkijoiden mukaan vasta kun palaneille alueille on mahdollista mennä, selviää kunnolla millaisia vaikutuksia tulipaloilla on ollut maan luonnolle.
Maasto palaa Australiassa vuosittain, erityisesti vuoden kuumimpaan aikaan tammi- ja helmikuussa.
Maassa on ollut 2000-luvulla harvinaisen kuumia vuosia. Lämpötila nousi vuoden 2019 lopussa useita kertoja ennätyslukemiin.
Viime kuukausien aikaiset palot ovat muutenkin olleet poikkeuksellisen laajat.
Australian palojen savupilvi on havaittu yli 12 000 kilometrin päässä Etelä-Amerikassa, ainakin Chilessä ja Argentiinassa. Savu on noussut kuuden kilometrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle.
Tuli tuhoaa luontoa monin erilaisin tavoin.
Eläinten elinympäristöjen tuhoutuminen, vesistöjen likaantuminen ja eroosio, luettelee ympäristöekologian apulaisprofessori Euan Ritchie muutoksia sähköpostitse. Hän työskentelee Deakinin yliopistossa Geelongissa.
Osa maastosta on tulelle haavoittuvaisempaa kuin osa.
Australian maastossa kasvava eukalyptus kärsii kuumuudesta ja liekeistä vähemmän kuin moni muu kasvi. Kasvin runko on paksu ja uudet versot voivat nousta palojen jälkeen rungosta tai juurakosta.
Australiassa on metsän ja savannin lisäksi sademetsää. Kosteuteen tottuneet kasvilajit ovat lämmölle herkempiä, kirjoittaa Ritchie.
Tällaisessa ympäristössä elävien eläinten tilanne on palojen jälkeen heikko.
Tuli jättää myös monet eläimet suojattomaksi. Suojapaikkoja on vähemmän, ravintoa myös.
Metsäpalot aiheuttavat lajeille haittaa pilkkomalla niiden elinympäristöä. Vaikka metsäkaistaleita olisi säästynyt, eläimet eivät pääse enää välttämättä liikkumaan yhtä laajalla alueella kuin aikaisemmin.
Se voi olla haitallista parittelukumppania etsiville eläimille, erityisesti uhanalaisille. Pienen kannan lisääntyminen on muutenkin kriittistä.
Palojen vaikutukset ympäristöön ovat monimutkaisia. Lajit ovat riippuvaisia toisistaan.
Ritchie käyttää esimerkkinä tulesta pahasti kärsineitä päästäiskenguruja, jotka tavallisesti etsivät ja levittävät sieniä ja samalla hyödyttävät kasveja. Yhden lajin kärsiminen vaikuttaa koko ketjuun.
”Palot vaikuttavat ympäristössä viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan, joiltakin osin vuosikymmenten ja yli vuosisadan ajan”, Ricthie kertoo.
Pitkäaikaisista vahingoista kärsivät monet kasvi- ja eläinlajit. Osa uhanalaisista lajeista tuskin toipuu enää.
Australia on kärsinyt maastopaloista aina, mutta ilmastonmuutos on pahentanut tilannetta merkittävästi.
Ritchin mukaan laajojen palojen yleistyessä ympäristö ei ehdi enää toipua palojen välissä. Ekologia voi muuttua pysyvästi.
Kukaan ei vielä tiedä, millä tavoin paloista nyt kärsineet alueet tulevat toipumaan.
”Luonnossa pitkäaikaisvaikutuksista voimakkain on aina sukupuutto”, kommentoi Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian dosentti Panu Halme sähköpostitse. Hän työskentelee tällä hetkellä Melbournessa.
”Selviävienkin lajien osalta tulevaisuus on epäselvä.”
Halmeen mukaan osa nyt tuhoutuneista elinympäristöistä palautuu ennalleen hyvin hitaasti, ja osalla alueista on jo viime vuosien palojen jälkeen havaittu tilanteita, joissa esimerkiksi palaneen metsän tilalle ei kasva uutta metsää, vaan alue jää pysyvästi avoimeksi.
Australiassa on runsaasti muun muassa nisäkäslajeja, joita ei elä missään muualla maailmassa.”