”Maastopalot polttavat Australiassa metsi\u00e4, savannia ja asutettuja alueita. Tuli on korventanut t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 yhteens\u00e4 ainakin 100 000 neli\u00f6kilometri\u00e4, mik\u00e4 vastaa l\u00e4hes Suomen Lapin pinta-alaa.<\/p>\n
Paloissa on kuollut BBC:n tietojen mukaan t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 ainakin 28 ihmist\u00e4. Lis\u00e4ksi Sydneyn yliopiston arvion mukaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Uuden Etel\u00e4-Walesin maastopaloista on kuollut 800 miljoonaa el\u00e4int\u00e4.<\/p>\n
Osa el\u00e4imist\u00e4 on kuollut jo suoraan palojen seurauksena ja osa menehtyy esimerkiksi tulen ymp\u00e4rist\u00f6lle aiheuttamien vahinkojen vuoksi.<\/p>\n
Lukum\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ei ole laskettu mukaan esimerkiksi hy\u00f6nteisi\u00e4, lepakoita tai sammakoita. Jos ne laskettaisiin, lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 olisi huomattavasti korkeampi.<\/p>\n
Tutkijoiden mukaan vasta kun palaneille alueille on mahdollista menn\u00e4, selvi\u00e4\u00e4 kunnolla millaisia vaikutuksia tulipaloilla on ollut maan luonnolle.<\/p>\n
Maasto palaa Australiassa vuosittain, erityisesti vuoden kuumimpaan aikaan tammi- ja helmikuussa.<\/p>\n
Maassa on ollut 2000-luvulla harvinaisen kuumia vuosia. L\u00e4mp\u00f6tila nousi vuoden 2019 lopussa useita kertoja enn\u00e4tyslukemiin.<\/p>\n
Viime kuukausien aikaiset palot ovat muutenkin olleet poikkeuksellisen laajat.<\/p>\n
Australian palojen savupilvi on havaittu yli 12 000 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Etel\u00e4-Amerikassa, ainakin Chiless\u00e4 ja Argentiinassa. Savu on noussut kuuden kilometrin korkeuteen merenpinnan yl\u00e4puolelle.<\/p>\n
Tuli tuhoaa luontoa monin erilaisin tavoin.<\/p>\n
El\u00e4inten elinymp\u00e4rist\u00f6jen tuhoutuminen, vesist\u00f6jen likaantuminen ja eroosio, luettelee ymp\u00e4rist\u00f6ekologian apulaisprofessori Euan Ritchie muutoksia s\u00e4hk\u00f6postitse. H\u00e4n ty\u00f6skentelee Deakinin yliopistossa Geelongissa.<\/p>\n
Osa maastosta on tulelle haavoittuvaisempaa kuin osa.<\/p>\n
Australian maastossa kasvava eukalyptus k\u00e4rsii kuumuudesta ja liekeist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuin moni muu kasvi. Kasvin runko on paksu ja uudet versot voivat nousta palojen j\u00e4lkeen rungosta tai juurakosta.<\/p>\n
Australiassa on mets\u00e4n ja savannin lis\u00e4ksi sademets\u00e4\u00e4. Kosteuteen tottuneet kasvilajit ovat l\u00e4mm\u00f6lle herkempi\u00e4, kirjoittaa Ritchie.<\/p>\n
T\u00e4llaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 el\u00e4vien el\u00e4inten tilanne on palojen j\u00e4lkeen heikko.<\/p>\n
Tuli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s monet el\u00e4imet suojattomaksi. Suojapaikkoja on v\u00e4hemm\u00e4n, ravintoa my\u00f6s.<\/p>\n
Mets\u00e4palot aiheuttavat lajeille haittaa pilkkomalla niiden elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Vaikka mets\u00e4kaistaleita olisi s\u00e4\u00e4stynyt, el\u00e4imet eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 liikkumaan yht\u00e4 laajalla alueella kuin aikaisemmin.<\/p>\n
Se voi olla haitallista parittelukumppania etsiville el\u00e4imille, erityisesti uhanalaisille. Pienen kannan lis\u00e4\u00e4ntyminen on muutenkin kriittist\u00e4.<\/p>\n
Palojen vaikutukset ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ovat monimutkaisia. Lajit ovat riippuvaisia toisistaan.<\/p>\n
Ritchie k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkkin\u00e4 tulesta pahasti k\u00e4rsineit\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4iskenguruja, jotka tavallisesti etsiv\u00e4t ja levitt\u00e4v\u00e4t sieni\u00e4 ja samalla hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4t kasveja. Yhden lajin k\u00e4rsiminen vaikuttaa koko ketjuun.<\/p>\n
\u201dPalot vaikuttavat ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 viikkojen, kuukausien ja vuosien ajan, joiltakin osin vuosikymmenten ja yli vuosisadan ajan\u201d, Ricthie kertoo.<\/p>\n
Pitk\u00e4aikaisista vahingoista k\u00e4rsiv\u00e4t monet kasvi- ja el\u00e4inlajit. Osa uhanalaisista lajeista tuskin toipuu en\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Australia on k\u00e4rsinyt maastopaloista aina, mutta ilmastonmuutos on pahentanut tilannetta merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n
Ritchin mukaan laajojen palojen yleistyess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 ei ehdi en\u00e4\u00e4 toipua palojen v\u00e4liss\u00e4. Ekologia voi muuttua pysyv\u00e4sti.<\/p>\n
Kukaan ei viel\u00e4 tied\u00e4, mill\u00e4 tavoin paloista nyt k\u00e4rsineet alueet tulevat toipumaan.<\/p>\n
\u201dLuonnossa pitk\u00e4aikaisvaikutuksista voimakkain on aina sukupuutto\u201d, kommentoi Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston luonnonsuojelubiologian dosentti Panu Halme s\u00e4hk\u00f6postitse. H\u00e4n ty\u00f6skentelee t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Melbournessa.<\/p>\n
\u201dSelvi\u00e4vienkin lajien osalta tulevaisuus on ep\u00e4selv\u00e4.\u201d<\/p>\n
Halmeen mukaan osa nyt tuhoutuneista elinymp\u00e4rist\u00f6ist\u00e4 palautuu ennalleen hyvin hitaasti, ja osalla alueista on jo viime vuosien palojen j\u00e4lkeen havaittu tilanteita, joissa esimerkiksi palaneen mets\u00e4n tilalle ei kasva uutta mets\u00e4\u00e4, vaan alue j\u00e4\u00e4 pysyv\u00e4sti avoimeksi.<\/p>\n
Australiassa on runsaasti muun muassa nis\u00e4k\u00e4slajeja, joita ei el\u00e4 miss\u00e4\u00e4n muualla maailmassa.”<\/p>\n