28.9.2016: Shimon Peres 1923–2016

”Puolasta natsivainoja paenneesta pojasta tuli yksi Israelin politiikan suurimpia nimiä. Hän ehti olla kansanedustajana puoli vuosisataa, monissa ministerinviroissa sekä useita vuosia presidenttinä.

Szymon Persky syntyi 21.8.1923 Vishnevassa Puolassa. Alue kuuluu nykyisin Valko-Venäjään.

Szymon-poika ei juuri puolan kieltä kuullut, sillä pikkukaupungin kaikki tuhatkunta perhettä olivat juutalaisia, pyhätöt synagogia ja koulu hepreankielinen. Varhaislapsuuttaan hän kuvasi sittemmin hyvin onnelliseksi. Isä oli liikemies, äiti kirjastonhoitaja. Puutetta ei koettu.

Mutta sitten ajat muuttuivat. Antisemitismi vahvistui 1930-luvun Euroopassa, ja puolet kylän väestä päätti muuttaa Palestiinaan. Tel Avivissa Szymonista tuli Shimon ja Perskyistä Peresin perhe.

Kylään jääneet, muun muassa Szymonin isovanhemmat, menettivät henkensä toisen maailmansodan juutalaisvainoissa.

Uudessa asuinmaassa nuorukainen lähti 15-vuotiaana maatalousoppiin, ja kibbutsikoulussa löytyi ideologinen koti vasemmistolaisesta nuorisoliikkeestä. Hän löysi myös puolison kibbutsilta, ja aikaa myöten Shimon ja Sonia Peresin perhe kasvoi kahdella pojalla ja yhdellä tyttärellä.

David Ben-Gurionin kannalla
Nuoria juutalaispoliitikkoja Palestiinassa kiihkeimmin puhuttanut kysymys kuului, pitikö tulevan Israelin saada koko Palestiina hinnalla millä hyvänsä, vai voitaisiinko alue jakaa arabien kanssa.

Peresin esikuva David Ben-Gurion, tulevan Israelin valtion isä, kannatti jakamista. Nuorisoliittonsa kaksitoistajäsenisessä sihteeristössä vain Peres oli samalla kannalla.
Shimon Peres Israelin ensimmäisen pääministerin David Ben-Gurionin kanssa. Reuters
Samalla kun Peres taivutteli nuorisoliittolaisia Ben-Gurionin kannalle ja alkoi saada poliittista mainetta, hän toimi Haganassa. Se oli laiton asejärjestö, Israelin asevoimien alku.

Vuonna 1947 Peres värväytyi täysin Haganaan, ja samana vuonna alkoivat laajat väkivaltaisuudet YK:n jaettua Palestiinan juutalaisten ja arabien alueisiin. Seuraavan vuoden itsenäisyyssodassa Peres sai päävastuun asehankinnoista ja sodan jälkeen laivaston perustamisesta.

Ura kansanedustajana alkoi vuonna 1959. Peres nousi parlamenttiin vasemmistolaisen Mapain listoilta ja jatkoi saman tien hallitukseen apulaispuolustusministeriksi.

Pesti kesti vuoteen 1965, jolloin epäilykset Peresin sekaantumisesta niin sanottuun Lavon-skandaaliin veivät viran. Tuossa salahankkeessa israelilaiset tekivät Egyptissä muun muassa Yhdysvaltain kohteisiin pommi-iskuja, jotka yritettiin lavastaa arabien tekemiksi.

Ministerinä monta kertaa
Lavon-skandaalin jälkimainingeissa Peres erosi myös Mapaista. Yhdessä David Ben- Gurionin ja muiden aateveljien kanssa hän perusti uuden puolueen, joka sittemmin yhdistyi Mapain kanssa Israelin työväenpuolueeksi.

Peres palasi hallitukseen maahanmuuttajien sopeuttamisesta vastaavaksi ministeriksi vuonna 1969. Seuraavina vuosina hänestä tuli liikenneministeri ja viestintäministeri. Vuonna 1974 pääministeri Jitzhak Rabin otti hänet puolustusministeriksi. Tuo pesti toistui sitten monta kertaa.

Pääministerinä Peres oli kahdesti: vuosina 1984–1986 osana kokoomushallituksen sovittua salkkukiertoa ja vuosina 1995–1996, kun rauhanprosessia vastustanut äärijuutalainen oli murhannut Rabinin. Suoraa valintaa pääministeriksi Peres yritti viisissä vaaleissa onnistumatta kertaakaan.

Vuonna 2005 Peres yllätti ilmoittamalla, että hän eroaa työväenpuolueesta ja ryhtyy tukemaan oikeistosta eronneen Ariel Sharonin uutta keskustalaista Kadima-puoluetta.

Kun Sharon sai aivoinfarktin, arveltiin jopa, että Peresistä tulisi Kadiman johtaja. Kadiman oikeistosiivelle se ei kuitenkaan sopinut. Takaisin työväenpuolueeseen Peres ei silti palannut, vaikka sieltä häntä houkuteltiinkin.

Peres oli maansa pitkäaikaisin parlamentaarikko
Peres päätti uransa huipulla: hänet valittiin Israelin presidentiksi kesällä 2007 parlamentin äänin 86–23. Samalla hän jätti paikkansa parlamentissa, jossa hän oli istunut lähes yhtäjaksoisesti liki puoli vuosisataa.

Presidentin virka on Israelissa lähinnä seremoniaalinen, mutta Peres jätti silti jälkensä historiaan myös siinä tehtävässä. Hän muun muassa puhui ensimmäisenä presidenttinä muslimimaan parlamentille Turkin-matkallaan syksyllä 2007.

Presidentin tehtävät Peres jätti heinäkuussa 2014 Gazan sodan aikana, juuri ennen 91-vuotissyntymäpäiväänsä.

Shimon Peresin pitkän poliittisen uran kenties hienoin hetki oli, kun hän, Jitzhak Rabin ja palestiinalaisjohtaja Jasser Arafat saivat Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994 Oslon sopimuksen ansiosta.

Norjan välityksellä käytyjen salaisten neuvottelujen tuottama Oslon sopimus ei ollut rauhansopimus, mutta se antoi ennennäkemättömät puitteet rauhanratkaisuille. Osapuolet tunnustivat toistensa oikeuden olla olemassa ja sitoutuivat neuvottelemaan lopullisesta rauhanratkaisusta.

Oslon sopimus ei kuitenkaan osoittautunut Lähi-idän kriisin viisastenkiveksi. Peresin kuollessa Ben-Gurionin ja nuoren Peresin ajamat ajatukset Palestiinan jakamisesta eivät edelleenkään olleet lähelläkään toteutumista.

Kansainvälisesti oli kuitenkin tunnustettu, että kahden valtion malli on paras tae rauhalle alueella, jonne Perskyn perhe muutti saadakseen elää ilman väkivallan pelkoa.”

yle.fi/uutiset/3-6546576